En ole oikein omistanut aikaa kirjoittamiselle viime aikoina. Eilen satoi lunta. Se oli siis ensilumen ensilumi, koska se ei pysynyt maassa. Aavistelinkin sitä jo aamulla, kun ilma oli niin kylmä ja pensaat olivat siihen malliin kuurassa että tuli jo ihan jouluinen olo. Ihanuus alkoi jo eteisestä kun puin päälleni ihanan mustan kangastakkini. Tai lunta ei itseasiassa satanut ihan aamulla. Kun Saanan kanssa lähdimme aamulla, oli ihan pimeää ja satoi pieniä jäähileitä. Kun koulussa odotimme matikantunnin alkua huomasin takilleni laskeutuvan ison lumihiutaleen. Silloin oli kummallisen onnellinen olo. En ole hirveän musikaalinen ihminen, mutta alkoi laulattaa. En laula koskaan ääneen koulussa, mutta silloin tein sen. Kerrankin aamu alkoi ihanasti, mutta onnellisuuden fiiliksen pilasi matikantunti heti aamusta. Tunnin päätteeksi alkoi sataa räntää. Ajattelin että siihen menikin se "ihanan iloinen päivä lumisateen keskellä". Mutta mitä vielä. Parin tunnin päästä satoi kaatamalla vettä. Olin litimärkiä koko päivän.
Noh, illalla uinnin jälkeen muistin että Justimus alkaa tänään. Katsoin sen ja se parani loppua kohden. Odotin ehkä enemmän. Vaihtelun kanavia ja huomasin että Kosketus näkyy. Katsoin sen jopa loppuun asti. Kello oli vaikka ja kuinka paljon ja menin nukkumaan. Tai siis en mennyt nukkumaan, vaan tein erään bodyscan- harjoituksen. Jotkut nyt pyöräyttelevät silmiään mutta se oli siisti tunne. Kuvittele että rentoutat kehosi osa osalta päästä lähtien. Melkein nukahdin sen jälkeen. Suljin tietokoneen, siirsin Lontoo- magneetti-kalenteriani päivällä eteenpäin ja sammutin valot.
Aamulla heräsin ja kun kello soi, painoin napin alas ja jatkoin unia. Heräsin varttia myöhemmin ja puin ja juoksin alakertaan. Söin jne. Keskiviikko on kiva päivä. Kuvis, Kuvis, äikkä, enkku, liikka, liikka. Sain englannin kokeesta kympin, kuten aina. Englanti on paras aine. Tulin kotiin, laiskuus iski ja katsoin Nälkäpelin. Nyt kirjoittelen täällä ja sen lopputunnari soi edelleen.
Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti